Sahkolammitysneuvonta.fi
Toimenpiteet - Lämmityksen tarve
Lämmitystehon tarpeen muodostuminen
Rakennuksen lämpöhäviö eli lämmitystehontarve muodostuu eri rakenneosien lämpöhäviöiden summasta sekä hallitusta tai hallitsemattomasta ilmanvaihdosta. Jokaisen ulkotilaan rajoittuvan rakenneosan läpi virtaa lämpöä suuremmasta lämpötilasta pienempään lämpötilaan. Eristeellä tai rakenneosan muulla eristyskyvyllä pyritään pienentämään lämpövirtaa ja sitä kautta pienentämään tilan lämmitystehontarvetta.
Rakennuksen lämpöhäviöt sekä sisälämpötila ovat keskeisiä lämmitysenergiatarpeen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä. Sisälämpötilan tarkka ja tarpeenmukainen säätö on perusta lämmitysenergian käytölle.
Pientalon lämpöhäviöt eli tilojen lämmitystarpeen muodostavat tyypillisesti:
- lämpöhäviöt rakenteiden läpi
- ikkunat
- ovet
- seinät
- katto
- lattia
- vuotoilmanvaihto
- rakennuksen tiiveyden vaikutus
- ilmanvaihto
- tuloilman lämmitys
Lämmitystehon tarve on keskeinen tekijä lämmitysjärjestelmän mitoituksessa, laitevalinnoissa ja lämmityksen ohjausratkaisuissa. Se määritetään kylmimpien päivien mukaan ja eri puolilla maata ulkolämpötilalla on erisuuruiset laskenta-arvot välillä -26 …. – 38 °C. Pohjois-Suomessa samanlaisen rakennuksen lämmitystehon tarve on n. 20 % suurempi verrattuna Etelä-Suomeen.
Lämmitystehon tarpeeseen voidaan vaikuttaa vain rakennuksen sijainnilla, rakenteilla sekä ilmanvaihdon toteutusmuodolla.
Lämmityslaitteiden tehomitoituksella ja valinnalla on vaikutusta siihen, millainen sähkönliittymä kohteessa tarvitaan. Ylimitoituksesta voi tulla useiden tuhansien eurojen kustannus. Toisaalta alimitoitus voi aiheuttaa sähkökatkoksen pääsulakkeiden ylikuormituksen seurauksena. Keskeistä tässä mitoituksessa on myös muut suuritehoiset sähkölaitteet, kuten sähkökiukaat ja sähköauton lataus.
Lämmitysenergian muodostuminen
Lämmitysenergian tarve muodostuu lämmittämiseen tarvittavasta ajasta eli käytännössä ulkolämpötilasta eri vuodenaikoina. Astepäiväluvun ja lämmitystehon avulla voidaan laskea arvio lämmitysenergiatarpeesta. Maatieteellisesti lämmitysenergian kulutus voi olla pohjoisissa osissa jopa 1,5-kertainen eteläiseen osaan verrattuna.
Tarvittava lämmitysenergia saadaan varsinaisen lämmitysjärjestelmän lisäksi tiloissa olevista sähkölaitteista, ihmisistä sekä auringon säteilystä. Näitä kutsutaan usein ”ilmaisenergiaksi”.
Huomattava määrä ilmaisenergiapotentiaalia on auringon hyödyntämisessä lämmitysjärjestelmän tukena. Auringonlämmön hyödyntäminen lämmitysjärjestelmän energiatarpeen pienentämiseen vaatii kuitenkin hyvän lämmitysjärjestelmän säädön, ettei auringon tuottama lämpö muodostu lämmityskaudella ylilämmöksi tiloissa. Lisäksi on huomioitava, että lämmityskauden ulkopuolella aurinkolämpö voi tuottaa ylilämpöä, jota poistetaan viilentämällä sähköenergialla.
Sisälämpötilalla on myös merkitystä lämmitysenergian määrään. Sen tarpeenmukaisella säädöllä voidaan saavuttaa helpostikin 5 – 15 % säästö.
