Sahkolammitysneuvonta.fi
Toimenpiteet - Sähkölämmityksen uudistukset
Sähkölämmityksen uudistukset
Tilakohtaisten (”kuivien”) sähkölämmitysasennusten osalta voidaan tehdä huonekohtaisia muutoksia. Sähköpatterien tai termostattien vaihto on helpoiten toteutettavissa. Rakenteisiin sijoitettujen lämmityslaitteiden asentaminen edellyttää aina vähintään pinnoitteiden uudistamista.
Sähkökeskuksen uudistamisen yhteydessä on syytä varautua mahdollisiin uusiin kulutuskohteisiin tai omatuotannon hyödyntämiseen. Tällöin uusiin ohjausratkaisuihin tulee ainakin varautua tilavarauksin.
Sähkölämmittimien vaihto
Vanhojen sähkölämmittimien vaihtaminen on helppo tapa parantaa lämmityksen miellyttävyyttä ja vaikuttaa myös energian tarpeeseen.
Vaihtamalla vanhat sähkölämmittimet uusiin, voidaan vaikuttaa sekä lämpötilan säätöön että lämmittimien pintalämpötilan miellyttävyyteen. Oikein mitoitettu ja valittu lämmitin ja elektroninen termostaatti tasaavat lämmittimen pintalämpötilaa ja reagoivat nopeasti lämmöntarpeeseen. Tämä tekee sähkölämmittimistä erittäin energiatehokkaita: korkealla hyötysuhteella lämmitetään vain se määrä kuin tarvitaan ja silloin kun tarvitaan.
Uusien lämmittimien tulee täyttää Ekosuunnittelu-vaatimukset (EU asetus 1188/2015).
Sähkölämmittimien vaihto on sähkötyötä, joka edellyttää sähköalan ammattilaista sekä sähkötöiden johtajaa. Lämmittimen hinta on n. 200 – 300 € /lämmitin ja vaihtokustannukseen vaikuttaa asennuksen laajuus. Yksittäin lämmittimen vaihtokustannus on arviolta n. 100 – 150 €/lämmitin, mikäli sähköasennuksiin ei tehdä muita muutoksia.
Lattialämmitys
Lattialämmityksen toimintaa voidaan tehostaa vaikuttamalla energian kulutukseen tai sen hintaan. Energiakulutusta vähentäviä toimenpiteitä:
– tiloissa, joita käytetään vain tiettyinä aikoina vuorokaudesta, kuten pesutilat, ohjataan termostaatin kellotoiminnolla lattian lämpötilaa erityisesti lämpimään aikaan vuodesta
– säädetään lämpötilaa huonelämpötilan mukaan
– käytetään hyvin lämpöä johtavia lattiapinnoitteita.
Kustannuksiin voi vaikuttaa hyödyntämällä lattialämmityksen varaavuutta ja ohjaamalla lämmitys päälle hyödyntäen edullisimpia sähkön vuorokausihintoja. Tämä ei kuitenkaan pienennä energian kulutusta. Lattialämmitys on erityisen käyttökelpoinen tilanteissa, joissa tarvitaan kulutusjoustoja tai huipputehon leikkaamista tai alentamista, esimerkiksi sähköauton latausaikana tai sähkökiukaan ollessa päällä.
Mikäli lattiarakenteen tai pinnoitteen uudistamisen yhteydessä halutaan lattiaan lisätä lämmitys, voi energian käyttöä tehostaa asentamalla lämmityksen alle eristelevy, joka vähentää lämmön siirtymistä lattiarakenteisiin (esimerkki Ebeco)
Esimerkki eristelevyn vaikutuksesta lämmön siirtymiseen betonirakenteisessa lattiassa.
Kattolämmitys
Yläpohjan eristeiden lisäämisellä vähennetään lämmön siirtymistä ylöspäin, jolloin lämpöhäviöt myös vähenevät.
Kattolämmityksen uudistaminen ei ole mahdollista ilman kattopinnoitteen vaihtamista. Toisaalta peruskorjausten yhteydessä olisi syytä vähintään tarkastaa elementtien kunto sekä vaihtaa mekaaniset huonetermostaatit elektronisiin termostaatteihin. Lämmityslaitteiden hinta on noin 200 – 500 €/huone.
Vesikiertoisen lämmityksen muuttaminen
Keskitetyssä, vesikiertoisessa järjestelmässä lämmöntuotantomuotoa voidaan vaihtaa joustavammin kuin sähköpatterilämmityksen.
Maalämpöpumppu ja vesi-ilmalämpöpumppu vaativat pääasiallisesti vesikiertoisen lämmönluovutusverkoston.
Maalämpöpumppu ja vesi-ilmalämpöpumppu perustuvat kylmäainekiertoon kuten esimerkiksi jääkaapin toiminta. Kompressori on järjestelmän sydän, joka tarvitsee toimiakseen sähköä. Lämpöpumppuihin siirryttäessä tulee myös tarkastella kiinteistön sähköliittymän riittävyys suunniteltavaan järjestelmään. Väärillä ratkaisuilla voi joutua tilanteeseen, jossa sähköliittymää täytyy suurentaa.
Lämpöpumppuratkaisuun liittyy aina lämminvesivaraaja, jollainen yleensä on jo lämpöpumppulaitteen osana. Käyttöveden tarve ja toisaalta lämmön varastointi voi kuitenkin edellyttää suurempaa varaajakokoa. Varaajan koko pitää suunnitella kohdekohtaisesti eli kiinteistön ominaisuuksien mukaan.
Mikäli lämpöpumppuratkaisuihin siirrytään keskitetystä vesikiertoisesta järjestelmästä, kannattaa tutkia voiko olemassa olevan varaajan jättää käyttöön.
Teho-ohjauksen tarpeet
Tulevaisuudessa sähkön hinta voi vaihdella yhä enemmän vuorokauden eri aikoina. Sääriippuvan sähköntuotannon lisääntyminen tulee lisäämään tarvetta sähkön kulutuksen ohjaamiseen (kulutusjoustoon), johon sähköön perustuvat lämmitykset tarjoavat hyvin vaihtoehdon. Tämän vuoksi lämmitysuudistuksissa tulisi miettiä ratkaisuja, joissa lämpöä voidaan varata joko rakenteisiin tai vesivaraajiin. Näitä ominaisuuksia voidaan myös hyödyntää paikallisen aurinkoenergian varastointiin.
Kaikissa lämmityksen uudistamissa ja kustannusvertailuissa tulisi olla mukana muutoksen vaikutus sähkön huipputehon tarpeeseen, joka vaikuttaa vähintään sähköliittymän kokoon ja kustannuksiin. Huipputehon suuruus voi jatkossa olla myös sähkön siirtohinnoittelun yksi osa (ns. tehotariffi) myös pienkohteissa. Tällöin maksetaan siitä, miten sähköä käytetään eikä niinkään kuinka paljon.
Kiinteistön huipputehoon voidaan vaikuttaa sekä hyvällä järjestelmien mitoituksella että ottamalla käyttöön erilaisia tehorajoitusominaisuuksia. Lämpöpumppukohteissa suuremmilla varaajilla vähennetään tarvetta käyttää lisälämmitysvastuksia. Lisäksi aina niissä tulisi ottaa käyttöön laitteiden omat tehorajoitusominaisuudet. Rakennusten älykkyyden lisääntyessä tulee yhä enemmän kokonaisvaltaisia ratkaisuja.
Maalämpöpumppu
Maalämpöpumppu ottaa energiaa maasta. Yleensä maapiirinä toimii yksi tai useampi kallioon porattu lämpökaivo. Lämpökaivot ovat n. 150-200 m syviä. Muita lämmönkeruutapoja ovat lämpökentät sekä vesistö lämpöpiirit. Lämmönkeruutapa pitää suunnitella kohdekohtaisesti huomioiden tontin ominaisuudet.
Maalämpöpumput voidaan mitoittaa joko täys- tai osatehomitoituksena. Sillä tarkoitetaan sitä, pystyykö maalämpöpumppu hoitamaan rakennuksen koko lämmitystarpeen myös huippupakkasilla vai tarvitseeko se avukseen silloin muuta lämmitysjärjestelmää, kuten sähkövastuksia. Osatehomitoituksessa lämpöpumpun teho mitoitetaan vastaamaan tyypillisesti 50-70 % rakennuksen lämmitystehon enimmäistarpeesta. Tällöin lämpöpumppu voi tuottaa eri kohteissa 60-98 % vuotuisesta lämmitysenergian tarpeesta.
Täystehomitoituksessa lämpöpumppu pystyy hoitamaan rakennuksen huipputehon tarpeen ilman apulämmitysjärjestelmiä. Osatehomitoituksen hyötyyn vaikuttaa investointikustannuksien ero täystehomitoitettuun järjestelmään verrattaessa.
Maalämpöpumpun hyötyihin lukeutuu mahdollisuus viilennysenergian saamiseen maasta ilman suurta energiankäyttöä. Lämpökaivosta voidaan kierrättää kiertovesipumpun (n. 50 W) avulla nestettä esim. puhallinkonvektorissa, jolla saadaan viilennettyä asunnon sisätiloja kesäaikaan.
Vesi-ilmalämpöpumppu
Vesi-ilmalämpöpumppu on investointi kustannuksiltaan edullisempi kuin maalämpöpumppu. Se ottaa lämpöä suoraan ulkoilmasta, jolloin maapiirin investointi jää pois. Vesi-ilmalämpöpumpun hyötysuhde on suoraan verrannollinen ulkolämpötilaan. Vesi-ilmalämpöpumput eivät toimi huippupakkasilla, vaan ne vaativat täystehomitoitetun varalämmitysjärjestelmän tuekseen. Käytännössä tämä on joko sähkövastukset tai sähkökattila.
